*

Kaisa Rastimo

Kauniiden kaupunginosien helminauha Espooseen

Näiden kunnallisvaalien ehdottomasti kiihkein keskustelu on kietoutunut yhdyskuntapolitiikan ympärille. Kumman mallissa seisot himmelin vai helminauhan? Missä haluat asua, puutarhakaupungissa Uudellamaalla kaukana pääväylistä vai tiiviisti rakennetussa kaupungissa radan varressa? Kannatatko Vanhasta vai asiantuntijoita?

Tyypillisen suomalaisen tapaan keskustelu paisuu: YLE teettää tutkimuksen, jonka mukaan 53 % suomalaisista kannattaa Vanhasen mallia. Ja kuten kunnon asemasotaan kuuluu, vastapuolten kannanotot kärjistyvät päivä päivältä. 29.9. ilmestyvässä Hesarin Nyt -liitteessä toimittaja Hertta Hiltunen tivaa taiteilija Teemu Mäeltä: ”Puutarhakaupunki vai betonimetropoli?” Ja Teemu Mäki vastaa: ”Betonimetropoli on ekologinen.”

Yhtäkkiä keskustelu on saanut uuden käänteen. Pääministerimme utopistisen unelman pilkkaaminen on tehnyt maaperän suotuisaksi uudelle 70-luvulle. Nyt on trendikästä kannattaa rumaa lähiörakentamista, koska se on ”ekologista”.

Olen tästä ilmiöstä huolestunut ja erityisesti espoolaisena. Metron myötä Etelä-Espoota tullaan rakentamaan tiiviisti. En pelkää sitä, sillä tiivis voi tarkoittaa myös kaunista ihmisen ehdoilla rakentamista. Mutta sitä pelkään, että käsistä karanneen asumiskeskustelun myötä, jossa jopa lähiöhelvetistä on tullut ekologinen vaihtoehto, Espoon metron varteen rakennetaan betonimetropolien helminauha.

Haluan kääntää keskustelun suunnan. Eikö puutarhakaupunkimallia ja helminauhamallia voi yhdistää toisiinsa? Molemmissa malleissa on omat hyvät puolensa. Puutarhakaupunkimallissa asumisen viihtyvyys, helminauhamallissa ekologisuus.

Minulla on unelma. Toivon, että rumien betonilähiöiden sijaan Espoon metron varteen rakennetaan kauniiden, idyllisten ja eloisien kaupunginosien helminauha. Mallia näihin hyvän asumisen helmiin voisi ottaa perinteisistä suomalaisista pikkukaupungeista, kuten Raumasta ja Porvoosta tai 50-luvulla rakennetusta Etelä-Haagasta. Espoon metron helmet voivat olla myös värikkäitä ja moderneja Helsingin Pikku-Huopalahti tai Arabianranta. Ja vaikka suomalaiset arkkitehdit haukkuvat englantilaiseen tyyliin rakennuttuja Vantaan Kartanonkoskea ja Espoon Säterinmetsää, niin minusta ne ovat hyviä esimerkkejä tiiviisti rakennetuista viehättävistä asuinalueista.

Haluan Tapiolan olevan Espoon metron varren kirkkain helmi. Tapiolaa ei kuitenkaan saa hehkumaan rakentamalla uutta vaan korjaamalla tämä 60-luvun suomalaisen arkkitehtuurin helmi entiseen loistoonsa.

Vietin lapsuuteni tässä aikoinaan maailman kuuluisimmassa puutarhakaupungissa. Lapsuudestani muistan ruusujen tuoksun, silmän kantamattomiin ulottuvat nurmikot ja riehakkaat leikit monipäisen lapsijoukon kanssa tapiolalaisen kerrostalon pihalla.

Kauneus on ekologista, koska se säilyttää arvonsa sukupolvelta toiselle. Monet haluaisivat pommittaa maan tasalle 70-luvun rumat lähiöt. Niissä ei ole hyvä asua. Sen sijaan kukaan ei halua tuhota kaunista, vanhaa Tapiolaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Herra WordPress (nimimerkki)
Käyttäjän harry2008 kuva
Harri Koski

Ettei kaikki unohtuisi: Säterinmetsässä asuu myös vähemmän onnellisia ihmisiä. Eräskin tavallinen kansalainen yllättyi, kun lähimmän naapurin rakennus pimitti enemmän näköalaa kuin rakennussuunnitelmista olisi saattanut päätellä.

Espoon tulevaisuus riippuu paljon valtuuston tavoitteista ja kaavoituksen kohdentamisesta. Omassa lautakuntategtävässäni olen todennut, ettei kaikki ole hanskassa Sinunkin esittämää näköalaa tukemaan.

Toimituksen poiminnat